sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Fataga & The Valley of 1000 palms


Tässäpä vielä muutamia muisteluita lokakuisesta Kanarian reissusta,  ennenkuin uusivuosi vaihtuu. Kuvakooste vierailulta Fatagn kylään ja tuhannen palmun laaksoon. 


Fatagan kylä sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Inglesistä. Ennenkuin laskeutuu laaksoon kannattaa pysähtyä näköalapaikalla, josta on aivan hurmaavat näkymät joka suuntaan


Joitain turisteja


Alhaalla tuhannen palmun laakso, jonne meidänkin matka suuntautui


Näköalat ei varmaan voisi olla paremmat, kuinkahan monta kuvaa tuossakin paikalla on otettu




Taustalla tyypillisiä kanarian puita, nimeä en valitettavasti tiedä, mutta olen näitä nähnyt myös Kreikassa


Kaktuksia ja Aloeveeraviljelmiä


Matka jatkui ja alas mennessä bongasimme kameliparkin, jota piti tietysti tarkemmin tutkailla


Ei olisi välttämättä kannattanut, oli nimittäin KUUMA ja kamelinkakki haisi.  No tietysti, jos vaikka lapset ei olisi aiemmin kameleita nähneet, niin kyllähän tuossa kannattaa pysähtyä. Paikka sijaitsee muutaman sadan metrin päässä valtatieltä. 

Oikeasti en ikinä itse lähtisi kamelisafarille. En ymmärrä, mikä tuo juttu on tuolla kuumuudessa. Mutta ketä kiinnostaa, niin siitä vaan..


Fatagan kylän keskusaukio kirkkoineen


Kylä on tosi kaunis ja rauhallinen. Varmaan suosittu turistikohde, mutta meidän käydessämme siellä ei ollut paljon turisteja


Taustalla myydään pienissä kaupoissa käsityöläisten tuotteita, käsitöitä, taidetta, koruja jne


Kävimme lounaalla takana olevassa ravintolassa.  Ihan harmitti, kun en itse "ei ranskalaisten ystävänä" ottanut kuitenkin ranskalaisia, ne nimittäin olivat tosi hyviä itsetehtyjä sellaisia. Nappailin muutamia toisten lautasilta. 


Hetken aikaa vielä vietimme aikaa rauhallisella kirkkoaukiolla. 


Sitten jatkoimme matkaa eteenpäin vanhalle vesimyllylle


Selfie of that day


Vesimylly ja taustalla Fatagan kylä


Vesimyllyn lähistöllä oli kahvilaravintola, pieni puisto ja jopa uima-allas. Mutta paikka näytti jotenkin kuolleelta, puhumattakaan häkeissä olevista linnuista, jotka näyttivät tosi huonokuntoisilta


Ja sitten takaisinpäin.  Niin pitänee sitten vissiin mainita, että Fatagaan on ihan kunnon serpentiinitiet. Ne ketkä tuntevat minut tietävät, että minähän suorastaan rakastan niitä. No hengissä selvittiin taas ja kylä laaksoineen on kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen. Voin suositella, vaikkakin itse en pystyisi tuolla asumaan, kun en voisi mihinkään autolla serpentiinien takia liikkua. 

Tässä vaiheessa pitäisi varmaan toivotella jo Hyvää Tulevaa Uutta Vuotta 2018 ja mielenpainuvia matkoja kaikille! Saapa nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaan.  

torstai 28. joulukuuta 2017

Päivämatka Las Palmasiin


Mitenkäs se päivä alkaisikaan muuten kuin ostoksilla.  Las Arenasin portailta otettu kuva, jossa taustalla näkyy Alfredo Krausin auditorio



Jouluvalmistelut olivat jo hyvässä vauhdissa, parhaillaan pystytettiin joulukuusta ostoskeskuksen ulkopuolelle.

Arenas on iso ostoskeskus ja sieltä löytyy kaikki meidän Espanjan peruskaupat, joissa yleensä käymme.  Muutama kassi lähti nytkin mukaan.  Ryhmän Harry Potter fanille löytyi edullisella hinnalla Primarkista Potter vaatteita.



Ostosten jälkeen lähdimme suuntamaan Las Canteras rantaa kohden


Tässä etupuolelta katsottuna Alfredo Krausin auditorio


Rannallahan olikin aika isot tyrskyt ja useita lainelautailijoita surffaamassa.  Tavan uimareilla tuonne ei olisikaan ollut mitään asiaa, näkyi punaiset uintikieltoliput olevan tangossa.


Tuon surffirannan osuuden nimi on La Cicer
 


Pakolliset päiväselfiet otettiin tällä rannalla


Lämmintä oli taas ihan riittävästi, mittari taitaa näyttää 26 astetta. Jostain luïn, että tuo olisi ns.turistimittari, mutta kyllä ilma tuntuikin ihan lämpöiseltä, oli tuo mittari turisteille tai ei. 

 

Minun typsykät


Ja yksi kuva kun ei riitä, pitää ottaa useampia ja vielä mielellään kuvaajasta kuva


Käveltiin aika pitkän matkaa rantaa myöten ja etsittiin lounaspaikkaa. Silloinhan sitä ei löydykään, kun tarvis olisi. Pienen väännön jälkeen sain porukat suostumaan tähän ravintolaan (jonka nimeä en nyt muista) eikä ollutkaan hassumpi valinta. Söin tosi hyvää kalaa, jonka sain itse valita tuoreista kaloista. Kala oli Dorado, liekkö sille suomenkielistä vastinetta sitten?  Muut söivät hampurilaisia ja tykkäsivät kyllä niistäkin.



 
Ruokailun jälkeen chillailtiin vielä hetkisen aikaa beachillä

 
Mitäköhän tässä tehdään
 

 

 
Las Canteras ranta on yli kolme kilometriä pitkä ja meidän auto oli parkkeerattu jonnekkin tuonne kaaren lähelle, eli totesimme, että emme jaksa kävellä takaisin (täydellä mahalla). Niinpä sitten otimme taksin parkkipaikalle, taisi maksaa ihan viitisen euroa. Jalkojen säästäminen kyllä kannatti.

maanantai 13. marraskuuta 2017

El Bufadero de La Garita


Olin ennen reissuun lähtöä tutkiskellut, löytyisikö Kanarialta nyt joitain muita sellaisia paikkoja, joissa vierailla ja emme olisi aiemmin käyneet.  Niin lapset kuin itsekin haluaa aina jossain pistäytyä nähtävyyksiä katselemassa, emmekä viihdy koko ajan altaalla. 

Löysin sellaisen paikan kuin El Bufadero, ei ilmeisesti ole kauhean tunnettukaan paikka. 


Paikalle on aika huonot opasteet, pitää ensin ajaa La Garitan kaupunkiin, joka on täynnä yksisuuntaisia teitä. Ihan tarkkaa katuosoitettakaan meillä ei ollut, mutta ajattelimme, että kun ranta löytyy, niin sieltä varmaan löytyy sitten tämä El Bufadero ja oikeassapa olimme.



Kyseessä on siis geologinen muodostelma, joka varsinkin nousuveden aikaan ja myrskyllä on varsin vaikuttava näky.  Tästä kuvasta on vielä pieni kävelymatka varsinaiselle paikalle, rantaan on rakennettu hyvä kävelytie. 


Siinäpä se sitten on, paikka on jotenkin hypnoottinen,  aaltojen  liikettä onkaloon ja takaisin voisi seurata vaikka kuinka kauan. 




Varoittelin tyttöjä menemästä liian lähelle, koska olin lukenut, että onnettomuuksiakin tässä on käynyt.  Erikoista on, että en muistaakseni nähnyt missään varoitusmerkkejä, ja ylläolevasta videostakin näkyy, kuinka lähelle ihmiset menivät. 


Tässä olemme jo kauempana varsinaisesta onkalosta, mutta nyt näin jälkeenpäin ajatellen, olimme itsekin aivan liian lähellä vettä. 


Itseasiassa  kun rupesin kirjoittamaan jälkikäteen tätä blogikirjoitusta, törmäsin järkyttävään uutiseen. Kopioin tähän suoraan Tripadvisorista belgialaisen silminnäkijän kirjoituksen, joka käsittelee tämän viikon maanantaina 6.11.2017  kyseisessä paikassa tapahtunutta kuolemaan johtanutta onnettomuutta.


“Eyewitness of the death of a young photographer.”


On November 6th the Atlantic Ocean was rough. A group of young photographers were making their best shots of the “El Bufadero de La Garita” they were sitting as close as possible around the hole when suddenly a big wave grabbed one of them and pulled him in the ocean and in no time, he was spitted out again from the ocean and thrown in the hole. At this horrible moment I realized that there was no escape for him possible. The water retrieved thousands of litres water in a second, down for meters deep and he disappeared. The enormous pull sucked him underwater and another second later it blows the water out in the sky without freeing the young guy. Sometimes you saw his head that came on the surface but disappeared faster than you could see him. He must have found the strength to take off his sweater under water and with another push of the water, he tried with all the power, that left him to grab the edge but failed. That was the last thing we saw. His colleagues, friends and those who watched the beauty of the natures phenomena where all in shock. This horrible experience should never happen again if people are aware of the danger. Also, the city La Garita should take their responsibility to mark this place as very dangerous, during high wind.
 




Löysin myös paikallislehden uutisen tapahtuneesta, joka löytyy tästä linkistä.  

Harmillista, että teksti on espanjaksi, mutta tapahtunut selviää tuosta ylläolevasta englanninkielisestä tekstistä. Senverran google kääntäjällä sain tuosta espanjasta käännettyä, että paikallisetkin kritisoivat sitä, että varoitusmerkit ja pelastusrenkaat puuttuvat paikasta. Ihmiset ovat aivan liian uhkarohkeita ja menevät liian lähelle onkaloa kuvaamaan. 



Mirador Sebastian Quintana Velezin muistolaatta kyseisellä paikalla.  Ei kannata kysyä kuka hän on, koska en jaksanut tehdä nyt taustatyötä tähän asiaan liittyen.  Joku merkkihenkilö varmaankin.



Kannattaa siis käydä katsomassa tämä luonnonnähtävyys, jos noilla seuduin liikkuu.  
En voi kuitenkaan kyllin paljon korostaa sitä, että olkaa varovaisia eli ei saa mennä liian lähelle.  

Nyt kun luin tosiaan tänään tuosta kuolinuutisesta paikalta ja itse olimme siellä parisen viikkoa sitten, niin tuntuu tosi oudolta.   Jälkikäteen ajatellen olimme todella itsekin liian lähellä.  

Kun kuvasin tuota omaa videotani (saattaa näkyä siinäkin), niin ryhmä nuoria oli silloinkin tosi lähellä allasta ja yhden tytön mekko kastui täysin.   Tuo kuolinuutinen, joka ei ole ainoa, mitä tässä paikalla on tapahtunut on todella järkyttävä, varsinkin kun se sattui niin lähelle sitä aikaa kun itse olimme tuolla.   

Meri on arvaamaton ja sitä pitää osata kunnioittaa.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Syyslomamatka 2017 Gran Canarialle lokakuussa 2017



Kyllä vain, perinteinen siipikuva, tällä kertaa Thomas Cookin sellainen ja matkalla Gran Canarialle.  Matkan valintaan vaikutti taas suuresti se, että saimme suoran lennon Kuopiosta. Lentoaika kun Kanarialle on Kuopiosta vajaa seitsemän tuntia ja siinäkin on ihan riittävästi istumista, ainakin minulle,  joka en yhtään tykkää lomamatkoilla siitä varsinaisesta matkustusosuudesta.


 

No perille päästiin, aika myöhään kyllä, noin klo 23:00.  Ja sitten piti vielä löytää se varattu vuokra-auto kentältä.  Mentiin yhtä käytävää toiseen suuntaan ja seuraavaa ylös ja alas ja vähän jo tuntui, että missä ihmeessä se oikein on. Vaan löydettiin kuin löydettiinkin paikalle ja pian siihen kurvaili Plus Car vuokraamon edustaja Renault Kangolla.

Auton luovutus oli nopeaa ja paperit kirjoitettiin äkkiä. Voin suositella tätä espanjalaista vuokraamoa, kaikki sujui hyvin ja eivät olleet tarkkoja esim. polttoaineen määrästä. Sanoivat vain, että noin puoli tankkia siinä on nyt ja kun palautatte niin saman verran voisi olla palatessa. Hinta oli viikolta noin 120 euroa täysillä vakuutuksilla, jotta ei paha ollenkaan.  Ja dieseliin viikon aikana  kului ehkä noin 40 euroa.
  

Auto siis alle ja suunnaksi Puerto Rico ja apartomentos Montecarlo. Koko matka lentoasemalta on moottoritietä, joten nopeastihan sinne ajelee, noin puolisen tuntia.   Puerto Ricon liittymä tulee kuitenkin aika nopeasti, joten ohihan me siitä pimeässä ajoimme.



Perille kuitenkin päästiin ja hotellikin löydettiin helposti.  Vähän jänskätti, kun myöhäisen tuloajan takia olimme saaneet ohjeet, että meille on jätetty kirjekuori, jossa ohjeet mistä avaimet löytyvät. 

Yllätykseksemme henkilökuntaa oli kuitenkin meitä odottamassa, joten ei tarvinnut etsiskellä kirjekuoria ja pääsimme heti huoneeseen tai tässä tapauksessa huoneistoon.


Etukäteen olin toivonut huoneistoa hieman rauhallisemmmalta paikalta, koska tämä hotelli sijaitsee aivan niin ydinkeskustassa kuin olla voi.  Toive oli otettu huomioon ja patiolta avautui muutenkin aika mukavat näköalat. 

Hotelli on varmaan yksi edullisimmista Puerto Ricossa, viikko maksoi noin 450 euroa.  Siihen hintaan tuli kaksikerroksinen huoneisto, jossa oli 2 makuuhuonetta, 2 vessaa, oleskelutila, jonka yhteydessä oli keittiö sekä tilava parveke, uima-allas näkymällä.

Hotelli oli erittäin siisti ja sijainti todella hyvä, voisin mennä toisenkin kerran jos tuollapäin liikkuisin.


Loma pääsi siis mukavasti alkamaan, eka päivän otimme rauhallisesti. Uima-allas otettiin heti käyttöön ja  pistäydyimme Mas Palomasissa päivällä vanhoilla tutuilla kulmilla . 

Hotellissa on tuossa uima-altaalla snackbaari, josta juotavan lisäksi saa pieniä ruoka-annoksia ja lettujakin. Baarin pitäjä on huippuhauska Tino, joka viikon aikana meitä nauratti monta kertaa taikatempuillaan ja jutuillaan.


Uimisesta puheenollen, sitä harrastettiinkin sitten joka päivä ja useitakin kertoja. Vesi altaassa oli tosi lämmintä.




Niin kuten jo mainitsinkin, MonteCarlo on siis ihan Puerto Ricon ytimessä, mikä on hyvä asia siinä mielessä, että kaikki mahdolliset palvelut löytyvät ihan tien toiselta puolelta.

Huonompi asia on taas se, että jos on yhtään herkkäunisempi, unen saannin kanssa voi olla vaikeaa.  Nimittäin noin yhdentoista aikoihin alkaa musiikkibaareissa kunnon jytä ja se jatkuu aamuyölle asti. Ilmeisesti sitä tosiaan on tulossa vanhaksi, kun ei enää sitä bassojytkettä jaksa.  Tuli kyllä mieleen, että miten paikalliset jaksavat illasta iltaan sitä möykkää, alueella nimittäin näkyi vähän paikallisasutustakin, vaikka suurin osa onkin hotelleja.


Hotellit ovat levittäytyneet vuorten rinteille.


Tuli myös mieleen, että kyllähän tuolta ylhäältä olisi melkoinen matka rappuja alas kylään astella, jos ei olisi autoa. Meidänkin loman aikaan sää oli tosi kuuma, niin saattaisi siinä hiki tulla ylöspäin mentäessäkin.


Ostarinäkymää, kaikkea löytyy


Puerto Ricohan on ns.aurinkovarma kohde ja sitä se tosiaan meidänkin lomalla oli.

Lähistöllä ovat suomalaisten suosimat Playa del Ingles ja Maspalomas ja toiseen suuntaan lähdettäessä Taurito (jonne mekin silloin tuloyönä eksyimme).  Puerto Ricossa ei mitään nähtävyyksiä ole, mutta saareltahan löytyy vaikka mitä, jos haluaa lomallaan muutakin kuin auringossa makoilua.  Me ajelimme ympäri saarta, ja varmaan jatkoblogitekstejä on tulossa



Iltanäkymää auringon laskiessa parvekkeeltamme



Ja tässä Tauriton suuntaan yönäkymää parvekkeeltamme



Kuukin siellä pilkistää, niin pitäisi aloittaa se espanjan opiskelu eli  (la) Luna. Onkohan se muuten "La" Luna, jotenkin omassa korvassa tuo La kuulostaisi niin oikealta :)