maanantai 13. marraskuuta 2017

El Bufadero de La Garita


Olin ennen reissuun lähtöä tutkiskellut, löytyisikö Kanarialta nyt joitain muita sellaisia paikkoja, joissa vierailla ja emme olisi aiemmin käyneet.  Niin lapset kuin itsekin haluaa aina jossain pistäytyä nähtävyyksiä katselemassa, emmekä viihdy koko ajan altaalla. 

Löysin sellaisen paikan kuin El Bufadero, ei ilmeisesti ole kauhean tunnettukaan paikka. 


Paikalle on aika huonot opasteet, pitää ensin ajaa La Garitan kaupunkiin, joka on täynnä yksisuuntaisia teitä. Ihan tarkkaa katuosoitettakaan meillä ei ollut, mutta ajattelimme, että kun ranta löytyy, niin sieltä varmaan löytyy sitten tämä El Bufadero ja oikeassapa olimme.



Kyseessä on siis geologinen muodostelma, joka varsinkin nousuveden aikaan ja myrskyllä on varsin vaikuttava näky.  Tästä kuvasta on vielä pieni kävelymatka varsinaiselle paikalle, rantaan on rakennettu hyvä kävelytie. 


Siinäpä se sitten on, paikka on jotenkin hypnoottinen,  aaltojen  liikettä onkaloon ja takaisin voisi seurata vaikka kuinka kauan. 




Varoittelin tyttöjä menemästä liian lähelle, koska olin lukenut, että onnettomuuksiakin tässä on käynyt.  Erikoista on, että en muistaakseni nähnyt missään varoitusmerkkejä, ja ylläolevasta videostakin näkyy, kuinka lähelle ihmiset menivät. 


Tässä olemme jo kauempana varsinaisesta onkalosta, mutta nyt näin jälkeenpäin ajatellen, olimme itsekin aivan liian lähellä vettä. 


Itseasiassa  kun rupesin kirjoittamaan jälkikäteen tätä blogikirjoitusta, törmäsin järkyttävään uutiseen. Kopioin tähän suoraan Tripadvisorista belgialaisen silminnäkijän kirjoituksen, joka käsittelee tämän viikon maanantaina 6.11.2017  kyseisessä paikassa tapahtunutta kuolemaan johtanutta onnettomuutta.


“Eyewitness of the death of a young photographer.”


On November 6th the Atlantic Ocean was rough. A group of young photographers were making their best shots of the “El Bufadero de La Garita” they were sitting as close as possible around the hole when suddenly a big wave grabbed one of them and pulled him in the ocean and in no time, he was spitted out again from the ocean and thrown in the hole. At this horrible moment I realized that there was no escape for him possible. The water retrieved thousands of litres water in a second, down for meters deep and he disappeared. The enormous pull sucked him underwater and another second later it blows the water out in the sky without freeing the young guy. Sometimes you saw his head that came on the surface but disappeared faster than you could see him. He must have found the strength to take off his sweater under water and with another push of the water, he tried with all the power, that left him to grab the edge but failed. That was the last thing we saw. His colleagues, friends and those who watched the beauty of the natures phenomena where all in shock. This horrible experience should never happen again if people are aware of the danger. Also, the city La Garita should take their responsibility to mark this place as very dangerous, during high wind.
 




Löysin myös paikallislehden uutisen tapahtuneesta, joka löytyy tästä linkistä.  

Harmillista, että teksti on espanjaksi, mutta tapahtunut selviää tuosta ylläolevasta englanninkielisestä tekstistä. Senverran google kääntäjällä sain tuosta espanjasta käännettyä, että paikallisetkin kritisoivat sitä, että varoitusmerkit ja pelastusrenkaat puuttuvat paikasta. Ihmiset ovat aivan liian uhkarohkeita ja menevät liian lähelle onkaloa kuvaamaan. 



Mirador Sebastian Quintana Velezin muistolaatta kyseisellä paikalla.  Ei kannata kysyä kuka hän on, koska en jaksanut tehdä nyt taustatyötä tähän asiaan liittyen.  Joku merkkihenkilö varmaankin.



Kannattaa siis käydä katsomassa tämä luonnonnähtävyys, jos noilla seuduin liikkuu.  
En voi kuitenkaan kyllin paljon korostaa sitä, että olkaa varovaisia eli ei saa mennä liian lähelle.  

Nyt kun luin tosiaan tänään tuosta kuolinuutisesta paikalta ja itse olimme siellä parisen viikkoa sitten, niin tuntuu tosi oudolta.   Jälkikäteen ajatellen olimme todella itsekin liian lähellä.  

Kun kuvasin tuota omaa videotani (saattaa näkyä siinäkin), niin ryhmä nuoria oli silloinkin tosi lähellä allasta ja yhden tytön mekko kastui täysin.   Tuo kuolinuutinen, joka ei ole ainoa, mitä tässä paikalla on tapahtunut on todella järkyttävä, varsinkin kun se sattui niin lähelle sitä aikaa kun itse olimme tuolla.   

Meri on arvaamaton ja sitä pitää osata kunnioittaa.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Syyslomamatka 2017 Gran Canarialle lokakuussa 2017



Kyllä vain, perinteinen siipikuva, tällä kertaa Thomas Cookin sellainen ja matkalla Gran Canarialle.  Matkan valintaan vaikutti taas suuresti se, että saimme suoran lennon Kuopiosta. Lentoaika kun Kanarialle on Kuopiosta vajaa seitsemän tuntia ja siinäkin on ihan riittävästi istumista, ainakin minulle,  joka en yhtään tykkää lomamatkoilla siitä varsinaisesta matkustusosuudesta.


 

No perille päästiin, aika myöhään kyllä, noin klo 23:00.  Ja sitten piti vielä löytää se varattu vuokra-auto kentältä.  Mentiin yhtä käytävää toiseen suuntaan ja seuraavaa ylös ja alas ja vähän jo tuntui, että missä ihmeessä se oikein on. Vaan löydettiin kuin löydettiinkin paikalle ja pian siihen kurvaili Plus Car vuokraamon edustaja Renault Kangolla.

Auton luovutus oli nopeaa ja paperit kirjoitettiin äkkiä. Voin suositella tätä espanjalaista vuokraamoa, kaikki sujui hyvin ja eivät olleet tarkkoja esim. polttoaineen määrästä. Sanoivat vain, että noin puoli tankkia siinä on nyt ja kun palautatte niin saman verran voisi olla palatessa. Hinta oli viikolta noin 120 euroa täysillä vakuutuksilla, jotta ei paha ollenkaan.  Ja dieseliin viikon aikana  kului ehkä noin 40 euroa.
  

Auto siis alle ja suunnaksi Puerto Rico ja apartomentos Montecarlo. Koko matka lentoasemalta on moottoritietä, joten nopeastihan sinne ajelee, noin puolisen tuntia.   Puerto Ricon liittymä tulee kuitenkin aika nopeasti, joten ohihan me siitä pimeässä ajoimme.



Perille kuitenkin päästiin ja hotellikin löydettiin helposti.  Vähän jänskätti, kun myöhäisen tuloajan takia olimme saaneet ohjeet, että meille on jätetty kirjekuori, jossa ohjeet mistä avaimet löytyvät. 

Yllätykseksemme henkilökuntaa oli kuitenkin meitä odottamassa, joten ei tarvinnut etsiskellä kirjekuoria ja pääsimme heti huoneeseen tai tässä tapauksessa huoneistoon.


Etukäteen olin toivonut huoneistoa hieman rauhallisemmmalta paikalta, koska tämä hotelli sijaitsee aivan niin ydinkeskustassa kuin olla voi.  Toive oli otettu huomioon ja patiolta avautui muutenkin aika mukavat näköalat. 

Hotelli on varmaan yksi edullisimmista Puerto Ricossa, viikko maksoi noin 450 euroa.  Siihen hintaan tuli kaksikerroksinen huoneisto, jossa oli 2 makuuhuonetta, 2 vessaa, oleskelutila, jonka yhteydessä oli keittiö sekä tilava parveke, uima-allas näkymällä.

Hotelli oli erittäin siisti ja sijainti todella hyvä, voisin mennä toisenkin kerran jos tuollapäin liikkuisin.


Loma pääsi siis mukavasti alkamaan, eka päivän otimme rauhallisesti. Uima-allas otettiin heti käyttöön ja  pistäydyimme Mas Palomasissa päivällä vanhoilla tutuilla kulmilla . 

Hotellissa on tuossa uima-altaalla snackbaari, josta juotavan lisäksi saa pieniä ruoka-annoksia ja lettujakin. Baarin pitäjä on huippuhauska Tino, joka viikon aikana meitä nauratti monta kertaa taikatempuillaan ja jutuillaan.


Uimisesta puheenollen, sitä harrastettiinkin sitten joka päivä ja useitakin kertoja. Vesi altaassa oli tosi lämmintä.




Niin kuten jo mainitsinkin, MonteCarlo on siis ihan Puerto Ricon ytimessä, mikä on hyvä asia siinä mielessä, että kaikki mahdolliset palvelut löytyvät ihan tien toiselta puolelta.

Huonompi asia on taas se, että jos on yhtään herkkäunisempi, unen saannin kanssa voi olla vaikeaa.  Nimittäin noin yhdentoista aikoihin alkaa musiikkibaareissa kunnon jytä ja se jatkuu aamuyölle asti. Ilmeisesti sitä tosiaan on tulossa vanhaksi, kun ei enää sitä bassojytkettä jaksa.  Tuli kyllä mieleen, että miten paikalliset jaksavat illasta iltaan sitä möykkää, alueella nimittäin näkyi vähän paikallisasutustakin, vaikka suurin osa onkin hotelleja.


Hotellit ovat levittäytyneet vuorten rinteille.


Tuli myös mieleen, että kyllähän tuolta ylhäältä olisi melkoinen matka rappuja alas kylään astella, jos ei olisi autoa. Meidänkin loman aikaan sää oli tosi kuuma, niin saattaisi siinä hiki tulla ylöspäin mentäessäkin.


Ostarinäkymää, kaikkea löytyy


Puerto Ricohan on ns.aurinkovarma kohde ja sitä se tosiaan meidänkin lomalla oli.

Lähistöllä ovat suomalaisten suosimat Playa del Ingles ja Maspalomas ja toiseen suuntaan lähdettäessä Taurito (jonne mekin silloin tuloyönä eksyimme).  Puerto Ricossa ei mitään nähtävyyksiä ole, mutta saareltahan löytyy vaikka mitä, jos haluaa lomallaan muutakin kuin auringossa makoilua.  Me ajelimme ympäri saarta, ja varmaan jatkoblogitekstejä on tulossa



Iltanäkymää auringon laskiessa parvekkeeltamme



Ja tässä Tauriton suuntaan yönäkymää parvekkeeltamme



Kuukin siellä pilkistää, niin pitäisi aloittaa se espanjan opiskelu eli  (la) Luna. Onkohan se muuten "La" Luna, jotenkin omassa korvassa tuo La kuulostaisi niin oikealta :)





perjantai 29. syyskuuta 2017

Päivä merellä Rodos


Lindos kun piti nähdä, ajattelimme mennä sinne laivalla.  Aiemmin olen käynyt Lindoksella bussilla ja kerran autolla, mutta nyt oli hauska kokeilla jotain muuta eli lindokselle päiväristeilylle. 


Ja tällä botskillahan me sitten lähdettiin. Tutkailtiin hyvin tarkasti tarjonta ja päätettiin katsoa isompaa laivaa, jos se ei keikuttaisi niin paljon. Kammoan merisairautta sen joskus kokeneena ja aamulla jo otin hyvissä ajoin tabletin, kun ei voi koskaan tietää, millainen merenkäynti on. 


Matkaan siis päästiin ja oli kyllä kiva katsella näitä Rodoksen maamerkkejä mereltä päin. 

Tässä kuvassa näkyy Mandraki sataman peuraveistos, jonka aiemmin olen aina maaltapäin nähnyt. Mytologiassa kerrotaan, että saarelle istutettiin aikoinaan Delfoin oraakkelin antaman neuvon mukaisesti peuroja karkottamaan käärmeitä. Ja Delfoin oraakkeli muistini mukaan vaikutti mm. Pargan seudulla, jossa vierailimme vuosia sitten Kreikan matkalla.  


Uutta ja vanhaa. Yksi saaren vanhoista tuulimyllyistä ja taustalla risteilyalus. 


Mandraki satama jää taustalle ja matkaan siis. Taustalla näkyy vanhankaupungin linnoitus. 


Luojan kiitos, meri oli rauhallinen. Ja sää oli loistava, mikäs on risteillessä, kun on lämpöä ja aurinkoa.



Lähestyttiin ensimmäistä uimapaikkaa, tällä rannalla olen aiemmin käynyt kyllä uimassa, mutta nyt päätin jäädä katselemaan uimista vielä laivasta. Rohkeus ei riittänyt. 


Rantaan, joka muistini mukaan voi olla Anthony Quinn Beach tai joku Falirakin rannoista rantautui myös muita päivämatkalaisia. 



Ja siellä siintää Lindos


Tällä kertaa olimme laiskureita. Rantauduimme laivasta ja kävimme uimassa. Sen jälkeen menimme pitkälle lounaalle rannan tavernaan. Ilma oli niin kuuma, ettemme jaksaneet lähteä kipuamaan kukkulalle, vaikka aikaa olisi ollut kolmisen tuntia. Se kolme tuntia meni tosi nopeasti uidessa ja syödessä. 


Pikkuhiljaa palailimme laivalle ja edelleen olimme tosi tyytyväisiä, kun otimme rennosti laivabreikin emmekä lähteneet taapertamaan vuorelle. 


Pian paluumatkalle


Sinne jäi Lindos, paluumatka Rodoksen kaupunkiin alkaa


Ja sitten ensimmäinen uimatauko, tällä kertaa minäkin uskaltauduin mereen laivasta. Oli aivan uskomattoman ihanaa. 


Loppumatka otettiin taas lokoisasti. Ja mikä mukavinta, näimme delfiinejä paluumatkalla, tosin kuvaa en ehtinyt ottamaan. Sattui mukavaa matkaseuraakin oman seuran lisäksi, juttelin pitkän aikaa erään maailmanmatkaajan kanssa. 


Laiva teki vielä pienen lenkin Kolympian satamassa


Tässä kaksi tyytyväistä risteilijää. 

Päivä oli täydellinen, ainoastaan liian lyhyt. 


torstai 27. heinäkuuta 2017

Rodos - Lämpöä ja rentoa oleilua kesäkuussa 2017


Miksi taas Rodos?  Syy on hyvin yksinkertainen, ensiksikin Kreikkaan kannattaa aina mennä ja toiseksikin kesäkuussa saimme sinne suoran lennon kotikentältä. Se on aina iso etu, ettei tarvitse pääkaupunkiin asti matkustaa, säästää aikaa ja rahaa melkoisesti. 

Tämä loma olikin vähän erikoislaatuinen siinä mielessä, että matkustin ystävättäreni kanssa, ei siis lapsia tai muitakaan mukana. Päätimme, että nautimme toivon mukaan lämmöstä, hyvästä ruuasta ja vain olemisesta. Suurempia suunnitelmia ei siis tehdä vaan mennään fiiliksen mukaan, rentoudutaan ja niin myös tehtiin. 



Tänä vuonna alkukesällä ja keväällä on Kreikassa ollut poikkeuksellisen erikoinen sää. Sateita, kylmää ja jopa rakeita. Työkaverini oli myös Rodoksella pari viikkoa ennen minua ja kertoi, että sää oli ollut kylmä. Hänen lomansa oli osin mennyt tämän takia vähän pieleenkin.  Hieman siis olin itsekin huolestunut sään suhteen, vaikkakin tuossa kesäkuun alussa normaalisti pitäisi olla jo hyvinkin lämmintä. 

Suotta murehdin, säät suosivat meitä ihan koko ajan. Iltaisinkin oli lämmintä ja lämpötilat olivat noin 25-30 asteen ja ylikin koko ajan. 


Otimme siis lomalennoilta pelkät lennot ja hotellin varasimme itse. Hotellivalinta osui niin nappiin kuin olla voi. Hotellin valintaperiaate oli se, että haluamme hotellin keskustasta, lyhyen kävelymatkan päähän kaikesta. Mitään extraa ei tarvita, pitäisi olla siisti hotelli aamiaisella mielellään.  

Yövyimme siis Esperiassa ja mitään negatiivista hotellista ei voi kyllä sanoa. Päinvastoin, sijainti on erittäin hyvä, huoneet siistit, aamiainen on todella hyvä ja hotellilla oli jopa pieni uima-allas, mikä ei aina ole näissä keskustahotelleissa itsestäänselvyys.  Hinta oli edullinen ja kaikki palvelut, kirkosta apteekkiin ja kaikkea siltä väliltä olivat 50 metrin etäisyydellä. 

Iltaisin istuimme parvekkeella ja paransimme maailmaa. Monta syvällistä (ja vähemmänkin syvällistä ) keskustelua käytiin. 



Parvekenäkymäkin meillä oli noin komea, tuota palmua ihastelimme ja kuvasimme ihan muutaman kerran. 


Meren rantaankin oli hotellilta ihan lyhyt matka ja tuosta oli kyllä tosi näppärä tehdä pieniä (ja joskus pitempiäkin) kävelylenkkejä ympäri kaupunkia. 



Kumman nopeasti se aika vaan menee, vaikket tekisi varsinaisesti yhtään mitään.  Viikon lomamatka suorastaan hurahti ja koti-ikävää ei ainakaan minulla ollut. 

Kuva Mandraki satamasta


Yksi tärkeimmistä asioista ellei jopa tärkein -> ruoka.  Siitä pidimme kyllä huolen, ettei nälkä päässyt yllättämään.  Kaloreita ei laskettu, vaan syötiin ja juotiin ihan satasella. 


Nyt on sitten ihan pakko mainostaa Rodoksen kaupungin parasta ravintolaa. Kuten yleensäkin ennen reissua olin vähän tutkaillut tripadvisorista ravintolatarjontaa ja bongasin sieltä muutaman paikan, missä ajattelin että voisimme käydä.  

Kreikkaryhmä suositteli ravintola Niochoria, jota emme aluksi edes löytäneet, mutta bongasimme Niochoria etsiessämme ravintola Agalman.  Siellä olisi sitten voinut syödä vaikka jokainen ilta. Edes aiemmilla Rodon reissuilla en ole saanut mistään niin hyvää ruokaa. 

Kävimme Agalmassa, jossa on muuten kreikkalaista livemusiikkiakin ruokailijoiden iloksi kolme kertaa. Jokaikinen kerta ruoka ja palvelu oli ihan loistavaa. Viimeisenä iltana meille oikein annettiin lahjapaketit mukaan, kun kerroimme, että olemme lähdössä kotiin seuraavana päivänä.  



Ei sitä nyt koko ajan ihan laiskanakaan oltu. Ei sentään pyöräilty, mutta seurasin aktiivisuusrannekkeestani päivän askelia ja kyllä joka päivä se 10 000 askelta täyttyi ihan leikiten. 

Hyvän naisystävän kanssa matkustaessa on reissussa myös se hyvä puoli, että tekemisistä voi sopia helposti hyvässä  yhteisymmärryksessä.  Jos jostain syystä itseä ei huvita tai ei muuten pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja, niin voi tehdä ihan yksikseenkin omiakin juttuja.  Minäkin olin yhden  aamupäivän shoppailemassa ihan yksin ja siis kaupungistahan löytyy todella hyviä liikkeitä, turistikauppojen lisäksi.  Rodon kaupungissa on kaikki mahdolliset muoti ja koruliikkeet, löytyy Bershkat, Zarat, Stradivarious, Mango, Benetton jne. Jotain "pientä" tuli sitten ostettuakin.  Ja kun meikäläinen ostoskassien kanssa hikisenä raahautuu hotellille, ystävättäreni onkin rentoutunut mukavasti altaalla aurinkoa ottaen ja uiden.   

Tähän kävelemisasiaan kyllä oli olemassa varsin hyvät perusteet, jäljempänä molempien "sairauskertomukset". 


Niin ne "sairauskertomukset ".  Minulla oli tietysti se perinteinen hyttysallergia, tällä kertaa vaan paiseet olivat tuplasti pahempia. Siis suorastaan ällöttäviä.  Eikun apteekkiin taas. Lisäksi loman alkuvaiheessa, en oikein tiedä mistä johtui, niin polvi tuli tosi kipeäksi. Pari päivää vikisin sen kanssa, mutta apteekista löytyi hyvää ainetta nimeltään Counterpain, joka auttoi asiaan. Tätä kuulemma ostetaan kotiinviemisiksikin usein, vähän sellainen kylmägeelin tyyppinen rasva. Ja tietysti allergiaan antibioottia sisältävä voide, näitähän minulla olisi tietysti edeltäviltä matkoilta ollut kotonakin, kun olisi älynnyt ottaa mukaan. 

Ystävättärelleni tuli yllättäin yhtenä iltana ehkä jostain syödystä ruuasta luultavasti allergiareaktio, hän sitten niiskutti ja aivasteli yhden illan. Hankalampi asia hänellä oli  tosi kova turvotus jaloissa, joka sitten vaivasi enemmän tai vähemmän koko matkan ajan. Siihenkin ja niiskutukseen haettiin lääkkeet lähiapteekista.  

Vitsillä iltaisin aina vaivojamme luettelimme ja totesimme sen, että vaikka mieli on  nuori, kroppa ei ehkä niinkään.  Mutta ei nuo vaivat lomaa pilanneet, ei todellakaan.. olipahan aina raportoitavaa mistä kolottaa ja kiristää.. 

Jatkoa tältä reissulta mahdollisesti seuraa..