sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Dublin - once more- Sunday

Norwegian lähtisi vasta illalla takaisin suomeen, joten vielä oli aikaa lähes koko sunnuntai kierrellä Dublinissa. Asuin aikanaan kaupunginosassa nimeltään Ballsbridge, hieman parempiosaisten kaupunginosa ja on edelleen hyvin arvostettu asuinalue. Toimintasuunnitelmana oli yrittää löytää talo, jossa asuin silloin. Jalkaisin sinne en viitsinyt lähteä kävelemään, vaikka keskustasta sinne ei olekaan kuin muutama kilometri, joten nyt kun oli auto käytössä siihen oli mahdollisuus.


Hetken aikaa piti ajella ja etsiä, mutta alue näyttää tutulta. 


Kyllä, tämän on pakko olla oikea osoite. Tälle kulmalle minut aina iltaisin saateltiin ja taisinpa saada muutaman suudelmankin. Aikamme muisteltuamme myös Nev oli aivan varma, että tässä on oikea paikka.


Mutta mitä oli tapahtunut itse talolle ? Osoite 63 Pembroke Lane näyttää nykyään tältä. Tuli jotensakin tosi surullinen olo jo senkin takia, koska kadun kaikki muut talot ovat edelleen pystyssä. Mietimme pitkään mikä mahtaa olla syy, että talo on purettu. Tonttimaa tällä alueella on järkyttävän kallista, joten luultavasti tähän on tulossa entistä ehompi talo. Minun makuuhuoneeni oli tuossa takana olevan talon edessä. Hassua, miten voi surra taloa jossain Dublinin lähiössä, mutta syy on kuitenkin se, että elämäni parhaimmat muistot ovat Irlannissa ja ylipäätään täällä viettämäni aika vaikutti minuun suuresti. 


Se siitä, aikansa kutakin. Lähdimme jatkamaan matkaa. Jotain entistä oli kuitenkin matkan varrella jäljellä, muistojen paikka Old Wesley. Täällä nimittäin tapasimme discossa Nevilin kanssa.




Phoenix Park jossa Dublinin eläintarha sijaitsee on yksi suurimmista ellei suurin puisto euroopassa. 




Aikaa kannattaa varata ainakin muutama tunti, koska alue on iso ja eläimien lisäksi alueella on myös näyttelyrakennuksia. 




Minulla ei valitettavasti ole paljon kuvia eläintarhasta, koska muutaman kerran tuli tosi rankkoja sadekuuroja ja piti aina yrittää etsiä suojaa pahimmalta sateelta. 


Todella kiva paikka viettää kuitenkin aikaa, niinhän eläintarhoissa yleensä. Alue on esimerkillisen hyvin hoidettu. 


Meidän sukulaisia. Naaras ja koiras (kuvassa) oli erotettu toisistaan. Kaveri otti iisisti, mitäpä suotta kun äiti hoitaa lapset viereisessä karsinassa. 


Kaikki mukava loppuu aikanaan, niin myös tämä ihana viikonloppu. 

Työkaverini vieraili Dublinissa muutama viikko sitten ja ei pitänyt paikasta yhtään.  Myönnän-  Dublin on muuttunut niistä vuosista kun itsekin olin siellä, mutta niin on muukin maailma. Vielä 2000 luvun alussa kelttitiikeriksi kutsuttu Irlannin talous oli hurjassa nousussa. Mutta niinkuin muuallakin, romahdus tuli - kiinteistökupla puhkesi ja seurasi talous-ja pankkikriisi.  Paikalliset ihmiset syyttävät vain ja ainoastaan EU:ta tästä, niin monien kanssa keskustelin asiasta. Toivoa kuitenkin on, nyt talous on hienoisessa nousussa. 

 Työkaverilleni ja muillekin ketkä suunnittelevat matkaa Irlantiin  haluaisin sanoa sen, että Dublin ei ole yhtä kuin koko Irlanti. Mikäli mahdollista kannattaa viettää saarella hieman pidemmän aikaa ja tutustua maaseutuun ja pieniin kaupunkeihin. Dublin oli ja on edelleen suurkaupunki. Maaseudulta löytyy vielä se todellinen Irlanti ja kulttuuri, maisemat, musiikki ja perinteinen elämänmeno. 


Kaija & Nevill - Dublin July 2013

Nevill - thank you so much for you sharing the weekend in Dublin with me. You made it, it wouldn't have been the same  without you.  It was so nice to see you after 30 years. See - we haven't change a bit,  have we?  Still young and beautiful :)

I am coming back some day, and I am not going to wait an another 30 years, and before that I'll see you anyway  in Finland like we agreed. 

Thank you Nevill, thank you Ireland ! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti