sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Dublin - once more- Sunday

Norwegian lähtisi vasta illalla takaisin suomeen, joten vielä oli aikaa lähes koko sunnuntai kierrellä Dublinissa. Asuin aikanaan kaupunginosassa nimeltään Ballsbridge, hieman parempiosaisten kaupunginosa ja on edelleen hyvin arvostettu asuinalue. Toimintasuunnitelmana oli yrittää löytää talo, jossa asuin silloin. Jalkaisin sinne en viitsinyt lähteä kävelemään, vaikka keskustasta sinne ei olekaan kuin muutama kilometri, joten nyt kun oli auto käytössä siihen oli mahdollisuus.


Hetken aikaa piti ajella ja etsiä, mutta alue näyttää tutulta. 


Kyllä, tämän on pakko olla oikea osoite. Tälle kulmalle minut aina iltaisin saateltiin ja taisinpa saada muutaman suudelmankin. Aikamme muisteltuamme myös Nev oli aivan varma, että tässä on oikea paikka.


Mutta mitä oli tapahtunut itse talolle ? Osoite 63 Pembroke Lane näyttää nykyään tältä. Tuli jotensakin tosi surullinen olo jo senkin takia, koska kadun kaikki muut talot ovat edelleen pystyssä. Mietimme pitkään mikä mahtaa olla syy, että talo on purettu. Tonttimaa tällä alueella on järkyttävän kallista, joten luultavasti tähän on tulossa entistä ehompi talo. Minun makuuhuoneeni oli tuossa takana olevan talon edessä. Hassua, miten voi surra taloa jossain Dublinin lähiössä, mutta syy on kuitenkin se, että elämäni parhaimmat muistot ovat Irlannissa ja ylipäätään täällä viettämäni aika vaikutti minuun suuresti. 


Se siitä, aikansa kutakin. Lähdimme jatkamaan matkaa. Jotain entistä oli kuitenkin matkan varrella jäljellä, muistojen paikka Old Wesley. Täällä nimittäin tapasimme discossa Nevilin kanssa.




Phoenix Park jossa Dublinin eläintarha sijaitsee on yksi suurimmista ellei suurin puisto euroopassa. 




Aikaa kannattaa varata ainakin muutama tunti, koska alue on iso ja eläimien lisäksi alueella on myös näyttelyrakennuksia. 




Minulla ei valitettavasti ole paljon kuvia eläintarhasta, koska muutaman kerran tuli tosi rankkoja sadekuuroja ja piti aina yrittää etsiä suojaa pahimmalta sateelta. 


Todella kiva paikka viettää kuitenkin aikaa, niinhän eläintarhoissa yleensä. Alue on esimerkillisen hyvin hoidettu. 


Meidän sukulaisia. Naaras ja koiras (kuvassa) oli erotettu toisistaan. Kaveri otti iisisti, mitäpä suotta kun äiti hoitaa lapset viereisessä karsinassa. 


Kaikki mukava loppuu aikanaan, niin myös tämä ihana viikonloppu. 

Työkaverini vieraili Dublinissa muutama viikko sitten ja ei pitänyt paikasta yhtään.  Myönnän-  Dublin on muuttunut niistä vuosista kun itsekin olin siellä, mutta niin on muukin maailma. Vielä 2000 luvun alussa kelttitiikeriksi kutsuttu Irlannin talous oli hurjassa nousussa. Mutta niinkuin muuallakin, romahdus tuli - kiinteistökupla puhkesi ja seurasi talous-ja pankkikriisi.  Paikalliset ihmiset syyttävät vain ja ainoastaan EU:ta tästä, niin monien kanssa keskustelin asiasta. Toivoa kuitenkin on, nyt talous on hienoisessa nousussa. 

 Työkaverilleni ja muillekin ketkä suunnittelevat matkaa Irlantiin  haluaisin sanoa sen, että Dublin ei ole yhtä kuin koko Irlanti. Mikäli mahdollista kannattaa viettää saarella hieman pidemmän aikaa ja tutustua maaseutuun ja pieniin kaupunkeihin. Dublin oli ja on edelleen suurkaupunki. Maaseudulta löytyy vielä se todellinen Irlanti ja kulttuuri, maisemat, musiikki ja perinteinen elämänmeno. 


Kaija & Nevill - Dublin July 2013

Nevill - thank you so much for you sharing the weekend in Dublin with me. You made it, it wouldn't have been the same  without you.  It was so nice to see you after 30 years. See - we haven't change a bit,  have we?  Still young and beautiful :)

I am coming back some day, and I am not going to wait an another 30 years, and before that I'll see you anyway  in Finland like we agreed. 

Thank you Nevill, thank you Ireland ! 



lauantai 21. syyskuuta 2013

Dublin - Trinity College

Blogikirjoittelun suhteen on ollut hiljaista, koska vastaavasti työelämässä on ollut vilkasta. Ei ole oikein ehtinyt ja jaksanut uutta tänne päivittää. Nyt kuitenkin vielä  muutamia Irlanti muistoja kesältä


Koulumaailmassa kun itsekin työssäni olen, piti tietysti käydä katsomassa Trinity College taas uudestaan.  Oikeastaan suurin syy, miksi sinne menin johtaa paikkaan jonne on tuo hillitön jono.. Ihmiset jonottavat katsomaan Book of Kells'ä . Mietin kyllä kaksi kertaa jäänkö jonoon, mutta olin likoille luvannut ottaa kuvan ko.opuksesta.


Trinity College kampusalueelta - ja on sitten hiukan suurempi kampus kun meidän kaikki Savonian 5 kampusta yhteensä. Rakennukset ovat vaikuttavia, vanhoja tietysti - yliopisto on perustettu 1500 luvulla ja opiskelijoita on wikipedian mukaan yli 15.000. Minkähänlainen hallinto yliopistolla lienee..


Book of Kelss kuvassa ? No ei ole, kun ilmeni, että siitä ei saanut ottaa kuvia. Kun ensimmäisen kerran kävin katsomassa Kelssin kirjaa aikoinaan, ei mitään kuvauskieltoja ollut.. mutta eipä minulla silloin aikanaan ollut kameraakaan mukana. Vastaavan näköinen se oikea opus kuitenkin on.  

Eli  jaksoin kuin jaksoinkin sen sadan metrin jonotuksen ja kävi vielä niin hyvä tuuri, että sisäänpääsyn tietokoneet sattuivat menemään rikki juuri silloin kun olin menossa sisään, joten ei tarvinnut maksaa - säästöä tuli joku kymppi euro. 




Vanha kirjasto on kyllä todella vaikuttava paikka, niteitä lienee yli 200.000 kappaletta.. on siinä pölyjen pyyhkimistä.  Mielenkiintoinen on myös tuo tikapuu systeemi, millä pääsee ylimmille hyllyille - tuskimpa sieltä kuitenkaan usein niteitä otetaan, jos lainkaan. Nuo kirjat on niin vanhoja, että luultavasti hajoaisivat käsiin..


Trinityn jälkeen päiväkahville, katukahvilassa istuessa oli mukava seurata maailmanmenoa.  


Kyseisessä puistossa tuli aikanaan usein vietettyä aikaa. Onhan se iso viheralue ihan Dublinin keskustassa. Näköjään sinne on tullut tuommoinen hevosparkki, en muista että se aiemmin olisi ollut tuossa



Kiva ostoskeskus ja onhan siellä paljon muutakin- teattereita yms. ei niin perinteinen kauppakeskus 


Sitten vielä Irlantilaisen tanssitaiteen historiaa, kyseinen museo löytyy myös tuolta Powerscourtista.


Tähän on ihan pakko laittaa linkki youtubeen, kun tuli vastaan siellä surffatessa . Dokumentissa kerrotaan mm. lasten tanssiharjoittelusta ja kilpailuista.  Vaikuttaa, että nuo tanssiasut on painavia ja ainakin todella koristeltuja ja tietysti kalliita.  Varmaan on jo selvinnytkin, että rakastan irlantilaisia kansantansseja, varsinkin tuota Jigiä, tässä oma kuvaamani pätkä. 

Trinityn, shoppailun, museon, pitkän pitkän päiväkävelyn jälkeen sitten raahustamaan hotellille ja valmistautumaan iltamenoihin... paluumatkalla huomasin tutun mainoksen


...varsin ajankohtainen aihe näinä päivinä.. Nokia connecting people...