keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Dublin - July 2013 part 2 Dublin Castle

Heei, ette kai luulleet, että vietin aikaa vain pubeissa.. No ei, mukana oli myös kulttuuria  (+ shoppailua / uudet kengät tietyistä syistä koska ->  paljon paljon kävelemistä joka päivä).  Jalat rakoilla ja vielä kotonakin kuin 2 puupölkkyä


Jostain syystä 18 vuotiaana nuo kirkot ei niin kiinnostaneet, mutta asian voi aina korjata myöhemmin. Yksi Dublinin vanhimmista kirkoista (ellei vanhin) Christ Church Cathedral  founded c. 1030. 


Sitten keskiajalta peräisin oleva Dublin Castle


Minulla on mielikuva, että 80-luvulla täällä oli toiminnassa vielä valtion laitoksia ja itsekin jouduin paikassa pistäytymään. Ei ollut EU:ta vielä nykyisessä muodossaan ja työlupa asiat olivat tarkan syynin alla. Joten sinnepä Kaija silloin käveli ja selitteli miksi Irlannissa aikaansa viettää. Work Permit tuli kyllä, mutta kielikouluunhan ne minut määräsi silloin. Mikäpäs siinä 


Nykyään Dublin Castle on tietysti turistinähtävyys, taiteen keskus ja  kaikki tärkeät valtiolliset juhlatilaisuudet pidetään täällä, 


Sisäänkäynti ja keskiajalla teloituspaikka (kaula poikki kuvan ovella)


Päätin sitten huvikseni mennä opastetulle käynnille linnaan, koska silloin aikanaan olin tosiaan käynyt vain jossain toimistoissa, enkä yhtään tiennyt miltä linna oikeastaan näyttää. Kuva alkuperäisestä linnasta. 


Ensimmäisenä huone, joka oli toiminut sairastupana. 


Kuvan heebot plus toisella puolella toinen mokoma lisää oli kaikki teloitettu.  Ei siis liity keskiaikaan vaan myöhemmällä ajalla tapahtunutta Irlannin itsenäistymisen aikaan, jos oikein ymmärsin. Kierroksella oli opas, joka kertoi mielenkiintoisia asioita, mutta becauseof  my rotten english, ei ihan varmaa, että kaiken ymmärsin oikein. 



Jokatapauksessa linna on todella mielenkiintoinen ja kauniita yksityiskohtia täynnä. 


Kaija in the mirror


Upea käytävä johtaa tanssisaliin


Tässä tanssisali aikoinaan. Voin vaan kuvitella mitä aikanaan täällä on tapahtunut.


Sitten kierroksella eteenpäin, ihania yksityiskohtia. Opas kertoi todella paljon kaikkea...


Noilla tuoleilla on kauden deputantit istuneet. Eli nuoria naimaikään tulleita neitosia, jotka esitellään (esim ranska) hovissa. Ja heitä on ollut paljon: opas kertoi, että useita satoja vuodessa - tärkeä tilaisuus silloin, koska silloin ratkaistaan se kuka menee kenenkin kanssa naimisiin..



Uskomattomia lamppuja



Dublinin linnaa on tietysti restauroitu, koska vuosien saatossa tapahtuu yhtä sun toista. Opas kertoi, että tämäkin sali meinasi romahtaa, joten sinne piti laittaa uusia tukipalkkeja.  Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että linna on tavallaan edelleen kallellaan. Jos katsoo sinne asetettuja tukipalkkeja vasemman puoleinen palkki kuvassa on alhaalta kapeampi kuin oikeanpuoleinen. 


Ja matka jatkuu ruokailusaliin. Illan isäntä istui takan edessä, koska se oli lämpimin paikka (keskiajalla kihti vaivasi monia.. siellä oli myös peilit, josta saattoi seurata tapahtumia - koskaanhan ei tiennyt milloin tulee puukkoa selkään tai myrkkyä ruokaan - jep olen lukenut angelieque sarjan :) heh



Sitten ehkä linnan upein paikka State apartments, jossa edelleen pidetään kaikkein tärkeimmät valtiolliset tilaisuudet


Upeat kattomaalaukset, jotka ovat alkuperäiset


Ja kierroksen lopuksi mentiin maan alle. Alkuperäiset tornit..


Koska keskiajalla linnat olivat paikkoja, jonne suojauduttiin hyökkäysten takia,  muurien piti olla vahvoja. Sisäänkäyntejäkään ei siis ollut monia vain tämmöisiä, josta mahtui yksi kerrallaan (ja pieni sellainen) menemään sisään. Ja  kun hyökkääjät tulivat - kuumaa öljyä muureilta niskaan.

 Kyllähän siellä viikingitkin häsläsivät, kuten tiedämme. Mielenkiintoista on se, että vaikka viikingit ryöstelivätkin luostareiden ja kirkkojen aarteita osa heistä jäi myös talviaikaan asumaan saarelle.  Heillä oli siellä maatiloja, joissa viljelivät ja elivät talvikauden. 
  

Luonnos Dublin Castle keskiajalla


Oho, ketäs mua tulikaan vastaan ?

Oppaan kertoman mukaan Englannin kuninkaallisia ei ollut sitten Irlannin itsenäistymisen jälkeen juurikaan 100 vuoteen nähty Irlannissa.  Noh Elisabeth puolisoineen vieraili Dublinissa muutama vuosi sitten ja heidät vietiin (tietysti) tuonne State Apartment, jossa kaikki juhlallisuudet pidettiin.  Kuvassa aiempi Irlannin presidentti Mary Robinson  puolisoineen. 


No sitten lounasta tietty, Bar Old Mills


Eipä ihme, että aikanaan tuli hiukka lihottua..Annoskoot järkyttävän isoja ja mitä ne syöttää lapsilleen ? Vakio lounasruoka on chips siis ihan perunalastuja ja jotain muuta sössöä.


No joo myönnän tulihan sitä pubissakin kuitenkin käytyä, lähinnä joka päivä. Ja vaikka ikääkin on niin yhtenäkään iltana en ennen kahta yöllä mennyt nukkumaan, hah.  Tässä vielä perinteistä kaunista irkku musiikkia kantiksessa.  Huom. mukana viulu. 


Jep jep vanhaa rouvaa yritettiin oikeasti iskeä. Paikallinen Paddy (Devlin) olisi niin halunnut (jatko)seuraa, mutta valitettavasti jouduin sanomaan .. Thanks but no thanks :) Ihan kiva fella though


Olutta en juo varsinkaan Guinnessia, joten Bulmers was my drink. Kuiva omppusiideri, vähän niinkuin Magners täällä

Sláinte...ja hölökynkölökyn.. stoori continues..maybe


Dublin - July 2013 part 1


Vietin pitkän viikonlopun torstaista 25.7 alkaen sunnuntaihin Dublinissa. Matka oli aika lailla extempore juttu vaikkakin olin suunnitellut jo viime keväänä sinne lähtöä. Reissu oli myös ns. A luokan matka, koskapa matkustin yksin. Suosittelen myös muille lähtemään joskus ihan yksin – eipä tarvitse muista huolehtia ja saa tosiaan ihan itse päättää mitä tekee ja minne menee. Sen verran suunniteltua reissussa oli, että olin sopinut tapaavani vanhan ystäväni paikan päällä, nähtiinkin sitten joka päivä.

 Tapasin Nevilin 30 vuotta sitten kun asuin silloin vajaan vuoden Dublinissa ja kiitos Internetin ihmeellisen maailman löysin hänet pari vuotta sitten uudestaan. Jälleennäkemisen kertomiseen ei ole sanoja...

Mutta tässäpä kertomusta ja valokuvia sekä videoita matkasta:


Ensimmäinen muutos pisti silmään heti O’Connell Streetillä, kadulle oli ilmestynyt outo millenium torni. Näkyy kauempaa tuossa ensimmäisessä kuvassa. Torni on järkyttävän korkea, viralliselta nimeltään Monument of light. Kun yritti alhaalta katsoa ylöspäin huipulle niskat sai kyllä sijoiltaan, korkeutta 121, 2 metriä. On kylläkin hyvä maamerkki kaupungilla liikuttaessa ja yöllä tuossa huipulla on valot. Tässä virallista tietoa wikipediasta, tosin Nevill kertoi minulle irlantiversion asiasta. Kuulemma miljoonia ja miljoonia maksanut torni, rakennettu vuosituhannen vaihtumisen vuoksi ja josta kukaan ei pidä nykyään huolta eikä kukaan halua. Eli veronmaksajille paljon paljon kuluja -  Nevill käytti tornista sanontaa It's a Big disaster

Aikaisemmin tällä paikalla oli Anna Livian patsas, joka on nyt siis siirretty Croppies Memorial puistoon. 


Kaikkia patsaita ei kuitenkaan onneksi ole siirretty, tässä Daniel O'Connell edelleen paikallaan O'Connell Streetillä


Sitten Temple Barin alueelle, joka on nykyään Dublinin "in" alue. Kieltämättä mukava onkin. Tällä alueella oli huvitoimintaa jo silloin 80 luvulla, mutta ei niin mittavassa määrin kuin nykyään. 


Templessä on kauppoja, baareja, ravintoloita  ja tietysti pubeja joka lähtöön. Hassua, että muutaman päivän matkalla onnistuu valitsemaan itseleen kantiksen. Tässä Gogerty's ja ensimmäinen näyte paikan iltamenosta. 


Paikka on sisältä kivasti sisustettu ja on kolmessa kerroksessa. 


Kaduilla kuulee musiikkia joka puolella ja varsinkin iltaisin kadut on täynnään ihmisiä. Temlebar sijaitsee ihan Liffey joen vieressä eteläpuolella


Alueella on varmaan Dublinin vanhimmat rakennukset - ihania kukka-asetelmia





Näppärin sisäänkäynti Templeen jos tulee pohjoispuolelta, valkoista kaarisiltaa pitkin


Tuokin silta on uusi, sitä ei vielä 80 luvulla ollut


Pian alkaa satamaan - sitä ennen katusoitto esitys


Äkillinen sadekuuro - hyvä tapa tutustua ihmisiin, kun kaikki pitää sadetta ensimmäisen lipan alla minne ehtii. Dublinin infra on kyllä  menneiltä vuosisadoilta, äkkiä kadut tulvii ja viemärit ei vedä sitten yhtään. Ja joskus joutuu kyllä samalla poikkeamaan pubiin, kun odottelee sateen loppumista..


Tai ehkä toiseenkin pubiin jos tulee useampi kuuro. Palaillessani hotellille perjantaina kuljin lähellä kadunreunaa ja kun taksi ajoi ohi se heitti ison vesiroiskeen päälleni. Hauskaa tapahtumassa oli se kun asian huomasi muutama irkkunuori: heristelivät nyrkkiä taksille ja huusivat "fucking taxidrivers ". Olin litimärkä mutta saamani myötätunto nauratti. 


No niin, opettelinhan minä laskemaan oluttakin Che Guevaran avustuksella ja laitetaampas tähän vielä toinen iltaesitys pubielämää illalla


Aurinko laskee Liffey joen taa. Niin Guinnessin ja Jamesonin juojille tiedoksi, vesi ko.tuotteisiin otetaan tuosta Liffeystä ja kun sillalta katselee veteen hmm... Molemmat panimot ovat tuossa kuvassa katsottuna joen vasemmalla puolella ehkä noin kilometrin päässä, mutta

Dublin part 2 coming soon..beannacht go dtí amárach


maanantai 1. heinäkuuta 2013

Videobloggaaja Sonkku

Helsingin Sanomat kirjoitti joku aika sitten jutun videobloggauksesta, joka on nyt sitten sitä uusinta uutta. Artikkelissä Näin Soikusta tuli suomen suosituin videobloggaaja kerrotaan Sonja Hämäläisestä eli Soikusta, jonka videoita löytyy utubesta sitten pilvin pimein ja katsojia lienee satoja tuhansia. Sen verran juttu kiinnosti että  piti sitten kurkistaa itsekin, mitä se Soikku videoillaan jutustaa- ja totta puhuakseni en ihan ehkä ymmärrä suosiota mut mä oonkin oldie..


Mutta asiaan, meillähän on muuten ihan oma videobloggaaja Sonkku. Onkohan enne - molemmilla tytöillä sama nimi :)

Muutama viikko sitten tämä neiti keksi ruveta tekemään videoita. Työkaluna minun vanha pieni digikamera vuodelta miekka ja kirves. Muistia niin vähän kuin olla voi ja videokuva tosi rakeista. Siinä vaiheessa kun neiti pyysi minua siirtämään videoitaan tietokoneelle, tuli mieleeni tuo Hesarin juttu Soikusta. Juuri näin- tässähän meillä on "uusi soikku"

Videot ovat mielestäni tosi huvittavia ja laitoin niitä huvikseni utubeen ja pikkasin postasin Facebookissa.  No nythän selvisi, että Sonjalla on jo seuraajia. Toistaiseksi Sonkku käyttää äipän utubetiliä, mutta jos tämä innostus jatkuu niin pitänee avata hänelle oma tili, ja seuraavana pitäisikin sitten harkita kameran ostoa. Noh katsellaan rauhassa, mutta kyllä niitä tuotoksia alkaa olla jo aika lailla..


Joten lyhyt esittely: 
Sonja, Sonkku 9 vee. Harrastaa mm.kilpatanssia ja videobloggausta. Pitää yli kaiken pupuista. Lempiruoka kananuggetit, herkkuosiosta suklaa.  Sonkulla on kaksi siskoa ja yksi veli. Enemmän sitten Sonkusta näissä videoissa: 







Siinäpä sitten videoita.. ja kun jaksaisi ladata lisää.. . 
Ja Sonkun sanoin: " eipä sitten muuta tällä kerralla, MoikkaMoi !"