lauantai 30. maaliskuuta 2013

Keskiviikkona 6.3 Jameos Del Aqua


Keskiviikko aamu alkoi aamu-uinnilla kuinkas muutenkaan ?



Aamutoimien jälkeen hyppäsimme Carmenista Hop on Hop off bussiin tarkoituksena tutustua saareen pohjoisosiin. Bussi kiertää ympäri saaren kahta reittiä, punaista eteläistä ja vihreää pohjoista. Idea on sinänsä ihan hyvä, mutta reitin suunnittelussa ja aikataulutuksessa on syytä olla tarkkana, koska parhaimmillaan vaihtoaika venyy pitkäksi ja   kun reitti kiertää vain yhteensuuntaan esimerkiksi Arreciefestä päästäksesi Carmeniin, täytyisi kiertää eteläinen lenkki kokonaan. Aikaa tähän kuluisi parintuntia, kun muuten välimatka on noin 15 minuuttia. 


Ensimmäinen vaihtopiste Monumento Al Campesino. 



Lanzarotella tunnettu nimi on Cesar Manrique, joka on tämänkin monumentin väsännyt. Hän on saarella vuonna 1919 syntynyt taiteilija, joka on vahvasti vaikuttanut saareen ilmeeseen. Hänen vaikutuksensa ansiosta saarelle ei saanut rakentaa yli kolmekerroksia rakennuksia ja talojen väritys piti olla vaalea. Nyttemmin tätä määräystä on rikottu, koskapa Arreciefessäkin sijaitseva saaren korkein rakennus on monta kerrosta korkea hotelli.  Manriquen vaikutus kuitenkin näkyy edelleen hyvin vahvasti saarella ja monet saaren  tunnetuimmista nähtävyyksistä ovat hänen rakentamiaan. 


Matkalla pohjoiseen on Haria palmulaakso, jossa kasvaa luonnonvaraisiakin palmuja. 

Tässä videossa matkatunnelmia Hariasta edelleen pohjoiseen. 



Päivän pääetappi, Jameos Del Aqua


Jameo on laavatunnelin katon romahtamisesta syntynyt osa. Jameos del Aqua muodostuu kahdesta jameosta ja näitä yhdistävästä vedenalaisesta tunnelista, jossa on merivedestä muodostunut laguuni. Tämä kuva ennen sisäänkäyntiä. Olen jostain lukenut, että näitä myös laavakupliksi sanotaan.




Sitten se varsinainen syy miksi tänne tultiin. Ravintolan jälkeen olevassa laguunissa sijaitsee harvinaisia pieniä albiinorapuja (Munidopsis polimorpha). Jo itsessään upeasta paikasta on hienovaraisen tunnelmamusiikin ja viherkasvien avulla luotu vaikuttava paikka.


Näitä sitten ihmeteltiin jonkunmoinen tovi ja yritettiin kuvata, se olikin aika vaikeaa. 



Tutkimme ja kolusimme paikan ihan kaikessa rauhassa, lapset eivät olisi millään halunneet jatkaa matkaa rapulammelta. 



Ensimmäisen kuplan jälkeen tulee taas avonainen tila




Avonaisessa tilassa on valtava erikoinen uima-allas, Cesar Manriquen luomuksia taas



Kolmas kupla avonaisen tilaan saattaa melkein jäädä helposti huomaamatta. Sisäänkäynti sinne on pikkuisen piilossa ja kun emme olleet opastetulla matkalla, meillekin melkein niin kävi.  Onneksi kuitenkin huomattiin, koska sali on vaikuttava. 




Kuplien jälkeen näköalatasanteelle


jossa sijaitsee pieni kahvilakin


Ja tietysti päivän ensimmäiset Heladot ja Cappuchinot


Punainen katajanmarja ?




Sitten taas bussiin ja suunta etelään. Jameosin lähellä olisi ollut ihan näköetäisyydellä toinenkin käymisen arvoinen paikka Cueva de los Verdes, mutta koska siellä olisi taas mennyt aikaa ihan jonkunverran päätimme , että nautimme loppupäivän auringosta. Aikomus on tulla saarelle uudestaan ja kaydä katselemassa paikat joita nyt ei nähty. 
Jäimme bussista Arreciefessä pois ja nappasimme siitä taksin Carmeniin. Jos oltaisiin menty siis tällä samalla bussilla olisi pitänyt kiertää koko saaren eteläosa. 


Hotellille saapuessamme sinne tuotiin finnmatkojen hyvittelyä. Onhan tuo nyt jotain pilalle menneestä ruokahetkestä (n 120 euroa) saatiin sentään viinipullo ja suklaata (5 euroa). Huom kuvassa näkyy myös tyttöjen ostamat aidot Cuccilaukut. 


Altaalla vietetyn iltapäivän jälkeen syömään..... kielikukkasia...

Nauroimme tyttöjen kanssa mutkalle näistä käännöksistä ja yritin kyllä kertoa tarjoilijalle, että ehkä suomi käännös kannattaisi miettiä uudestaan.. ilmeisesti huonolla menestyksellä, koska kertomani herätti ihmetystä keittiössä


Ruoka oli kuitenkin hyvää, huolimatta kokin "erikoisesta" keittotyylistä ;)


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Tiistaina 5.3.2013 Timanfayan kansallispuisto


Tiistaina aamupäivällä lähdimme sitten vierailemaan Henrin elektroniikkaliikkeessä, jossa oltiin muutaman kerran jo kauppoja käyty hieromassa. Myrskyiltana rannalla kuvatessani huomasin seuraavana päivänä, että kameran linssi oli suolaa täynnä. Itseasiassa nuo Ranchon kuvat on vähän valjuja siitä johtuen. 




Henri sitten kovasti möi kameraani erillistä linssiä. Tuossa Polosun esimerkissä näkyy nuo kalat tällä suodattimella, mutta paljaalla silmällä ei. Tiedä sitten tuliko tehtyä hyvä kauppa (konsultoin Maria puolisen tuntia puhelimessa ja Mari surffasi netissä etsien hintoja).  Ostin myös muistikortin ja Saralle 100 "aitoa" 3 DS peliä. Koko satsi noin sata euroa..



Nyt on uusi filtteri kamerassa ja suolatkin puhdistettu



Lapset olisivat viihtyneet rannalla vaikka kuinka kauan taas, mutta iltapäivälle olikin suunnitelmia..


Olimme päättäneet lähteä Timanfayan kansallispuistoon, matkalla sinne oli mielenkiintoista katsottavaa. Nämä rakennelmat ilmeisesti istutusalueita. Lanzarotellahan (lähinnä saaren pohjoisosissa) viljellään ihan jonkun verran, vaikka maaperä onkin kai aika karua..


Timanfayaa lähestyttäessä maisemat muuttuvat dramaattisesti


Kamelit menossa iltapuulle


Sitten aletaankin olla perillä. Päätimme lähteä tälle matkatoimiston järjestämälle reissulle, koska puistossa ei jokatapauksessa saa kulkea ominpäin vaan kaikki kierrätetään  alueen halki bussilla. (hinta kyllä kallis mielestäni)


Ensin esiteltiin, kuinka maaperässä on vielä aktiivisuutta, kuumaahan hiekka oli kun sitä hieman kaiveltiin tietystä kohdasta


Toinen koe, jossa näytettiin kuinka kuoppaan heitettäessä heinät syttyvät itsekseen tuleen


Maaperään oli ymmärtääkseni kaivettu metallisia putkiloita ja kun sinne heitettiin vettä, se suihkusi pilvenä ylös


Tässä ns.pirun illallinen valmistumassa El Diablo ravintolassa.  Kyseessä on noin 7 metriä syvä "kaivo" joka hohkaa lämpöä  niin, että siinä voi paistaa ruokaa, varsinainen luonnongrilli siis.  Uskon kyllä, että myöhemmin syömiämme ruokia ei välttämättä tässä kyllä paistettu :)  Olisikohan makkarat olleet rekvisiittaa turisteille ? 


Sitten varsinaiselle kierrokselle Timanfayan kansallispuistoon


Maaperä on uskomattoman karua, kiveä ja laavaa - ei mitään kasvillisuutta



Paikka on todella näkemisen arvoinen, en ole missään muualla liikkuessani vastaavaan törmännyt.  1700- 1800 luvuilla tapahtuneissa isoissa tulivuorenpurkauksissa säästyttiin ihmishengiltä, mutta purkaukset hautasivat alleen yli 20 kylää ja  maa on edelleen asuinkelvotonta


Geologien mielestä aktiivisuutta on edelleen niin paljon, että uudet purkaukset ovat mahdollisia, mutta kysymys kuuluu milloin ne tulevat, 100 vuoden päästä ? 


Tämä kraateri oli mielestäni vaikuttavimman näköinen alueella. Kuvasta ei oikein näy kuinka iso tuo onkaan, mutta aivan uskomaton näky. 



Taustalla kilometrejä ja kilometrejä autiota kuumaisemaa. Yritin kysellä, josko täällä on tehty mitä leffoja, mutta nuori finnmatkojen opas väitti vastaan ettei ole. Myöhemmin kyllä laittoivat minulle tekstarin, jossa korjasivat asian. Alueella on kuvattu mm. apinoiden planeetta 1 ja tähtien sodan vanhimmat elokuvat.


Kiertoajelubussissa oli englanninkielinen selostus, mikä oli harmi sinänsä, koska en millään ehtinyt kääntää kaikkea lapsille. Sanoin siitäkin oppaalle ja tulihan sieltä vajaa A4 jälkeenpäin asiaa, mutta ei juuri sitä mitä englanninkielisessä selostuksessa oli. Siinä puhuttiin mm. tuulen mukana tulleista siemenistä ja eläimistä jotka alueella selviävät (niitä ei montaa ole) mutta missasin sen siis . Lapsiakin harmitti hiukan, koska mielelläänhän olisivat kuulleet suomeksi selostuksen, eivät vielä ymmärrä niin paljon englantia kuitenkaan. Kaikenkaikkiaan ihan uskomaton paikka kuitenkin. 



Tässä ollaan sitten ns. tulivuori illallisella, joka suoraan sanoen oli pettymys. Puitteet on kyllä hyvät esim. näköala aivan loistava, mutta muuten kaikki sitten onkin kyllä turistien rahastamista.  Ihmiset ohjataan sisään kuin karjalauma ja oikein piti kovasti sanoa tarjoilijalle, joka halusi istuttaa meidät keskelle ravintolaa, että haluamme ikkunapaikan (niitä nimittäin oli vapaana). Illan pelasti hyvä seura, ruotsalainen Marianne poikansa Leon kanssa istutettiin pöytäämme ja juttuahan meillä sitten riitti.  Illalliseen ei kuulu edes viiniä, vaan kannu sangriaa - ruuan kanssa ???? Korjasimme tämän puutteen Mariannen kanssa varsin pian :)

Ruoka ei oikein sovellu lapsille, tosin molemmat söivät kyllä kanarian ryppyperunoita, mutta hintaan mikä tuosta reissusta maksettiin, olisi saanut kyllä kuulua lapsille jotain ns.lastenruokaa. Nuo "tulivuorigrillissä kypsennetyt" kanat oli valjuja ja kyljys sitkeää. Ai niin alkusalaatti oli hyvä :)  Kun Marianne löysi vielä ruuastaan hiuksen, meidän syömiset oli siinä. 

Kun Marianne valitti heidän oppaalleen asiasta, häntä kyllä kuunneltiin. Mutta tämä meidän finnmatkojen opas oli kyllä total disaster, ei paljon suutaan auki saanut. No näitä sattuu ja saatiinhan me sitten korvauksena pullo viiniä ja suklaalevy hotellille. Mariannen perhe sai kyllä ilmaisen illallisen koko heidän perheelleen ... tapasimme myöhemmin uudestaan Puerto Del Carmenissa ja hän kertoi asiasta


Aurinko painuu tulivuorien taakse, 

oliko meillä hauskaa ? No oli, katso tästä fiilikset :)

Tosin itselle tuli noista soittoniekoista mieleen se leffa - en muista nimeä, joissa tyyppi maksoi soittajille, kun ne eivät soittaisi :)